Nyt on paljon haaveiltu ulkomaan näyttelyreissu takana päin. Matkaan lähdettiin jo viime viikon keskiviikkona, jolloin suunnistettiin Helsinkiin. Matkalla jo tuumattiin, että ois varmaan pitänyt laittaa takaikkunaan lappu, jossa lukee blondit maalta. Tämän tarpeellisuushan tuli sit todistettua heti, kun päästiin Helsinkiin...

Noustakko vai eikö nousta... Meillä on niiiiiin reipas poika aamuisin

Torstaina matka jatkui Tallinan puolelle.  Matkoja varatessa tuntui, että Helsingissä ajamisessa on ihan tarpeeksi jännitystä, joten mennään ilman autoa Tallinaan (tosi fiksu ratkaisu). Kärrythän alkoi tempuilemaan jo heti kättelyssä. Matkalla parkista terminaaliin olin oikonut kärriä varmasti jo sata kertaa, ja toiset sata terminaalista laivaan. Ja onneks sitä muuta kantamista ei ollut paljoa ja sit vielä yks vauhti-ville narun päässä. Tallinan päässä onneks yks komistus vetäs häkin terminaaliin.

Tallinassa pyörittiin torstai ja perjantai, ja Unski tottakai menossa mukana lähes joka paikassa. Tallinassa yövyttiin hotelli Portuksessa, joka oli ihan kohtuu paikka myös hinnoiltaan ja aivan d-terminaalin vieressä.

Varsinainen näyttelyreissu varattiin virolaisen matkanjärjestäjän kautta, ja oli kyllä todella hyvin järjestetty reissu ja sattui vielä mukava matkaporukka. Bussimatka alkoi pe-la välisenä yönä puolen yön aikoihin auton lastaamisella. Bussi oli kaksikerroksinen siten, että isojen koirien häkit oli alakerrassa ja ylhäällä sitten "me" pienemmät sekä kaikki ihmiset. Saatiin vallata takapenkki ja Unskin häkki vielä viereen. Mitsku parka sai sitten elämänsä toisen oksennustaudin (kun itse aiheutettuja ei lasketa) ennen kuin bussi ehti edes liikahtaa. Alkumatka meni ihan ok, ja sai vähän nukuttua, mutta sitten, kun siirryttiin pienimmille teille sai unille heittää hyvästit. Oli pari mutkaa ja monttua, Unskikaan ei enää nukkunut, jos nyt sai aikaisemminkaan nukuttua.

Perille Latviaan saavuttiin kuuden jälkeen. Vähän ennen kuin joutui suunnistamaan kehän laidalle alkoi sade ja sitä riitti, suoraan sanottuna tuli kuin saavista kaatamalla. Sääennustuksien mukaan piti olla sadekuuroja puolen päivän jälkeen, ja sen mukaan sitten oli varusteet. Itse kehä meni sähellykseksi, ihan kuin ei ois ennen kumpanenkaan oltu kehässä.. Tuomari kommentoi, että koira olisi toisena päivänä varmasti erin arvoinen, muttei tänään. Tuomaria häiritsi Unskin vähän kaljuuntunut pää (tänä kesänä karvoja tippui päästä sopivasti just ennen reissua) sekä liike, josta  puuttui kokonaan tempo. Kommentit oli ihan asiaa, pää näyttää märkänä pahemmalta, ja väsymys ja liukas nurmikko vaikutti niin omaan kuin koirankin juoksemiseen. Lopputuloksena oli EH. Kehän jälkeen istuttiin vielä tunti sateessa ennen kuin huomattiin, että bussihan onkin auki....

Niitä pieniä hetkiä, kun miettii mitä järkeä tässä on. Ehkä korvien välistä jotain puuttuu, mutta mukava harrastus kuitenkin.

 

Näyttelyiden jälkeen hurautettiin Viron puolelle yöksi. Unskikin alkoi tottua jo bussikyytiin. Parasta koko lauantaissa oli viihtyisä majapaikka ja hyvä illallinen. Lisäksi matkanjärjestäjä järkkäsi vielä saunan pikkusen märälle poppoolle, joka kyllä meidän osalta jäi väliin, kun kello alkoi olla lähemmäks kymmentä, kun oltiin majoittauduttu ja syöty.

Sunnuntaina suunnistettiin näyttelypaikalle jo puoli yhdeksäksi. Meidän osalta kehä oli vasta klo 14, joten saatiin vielä nukkua ja luuhailla rauhassa. Koko aamu vaan jännitettiin, ettei ne iltapäiväksi luvatut sadekuurot ennätä ennen kehää. Onneksi tällä erää sää suosi koko näyttelyiden ajan. Hyvin nukutun yön jälkeen Unski oli taas oma iloinen itsensä ja pani parastaan kehässä, ja sehän näkyi myös sitten lopputuloksissa eli saldona oli vsp sertin kera -> Unskista tuli eestin muotovalio . Lisäksi Unski pääsi sulhaskanditaatiksi valko-venäläiselle rop-nartulle. No joo, ehkä oli vain kohteliaisuutta heidän puolelta, mutta kuitenkin mukavia ihmisiä, mitä nyt englanniks saatiin juttua väännettyä.

Näyttelyn jälkeen ajettiin Tallinaan, jossa vielä yövyttiin, ja sitten aamulla takas Helsinkiin. Takaisin tullessa oli huomattavasti paremmat häkkitilat koirille. Häkkiin jäätyään Unski aloitti pienen kuoron yhdessä tytskien kaa, mutta pian sakki hiljeni. Koiruus vaan makoili tyytyväisenä, kun menin sen hakemaan. Onneksi kärrien osalta tulomatka oli vähän helpompi, kun nyt älysin pakata oikein tavarat. Maanantainahan taas otettiin vettä niskaan ja kunnolla.

Meidän jengin aamu-uniset.

 

No niin, ja sittenhän luulisi, että väsyneet matkaajat suuntaavat heti kotia. Mutta mitä vielä parantumattomat shoppailuholistit majoittuivat Flamingoon, josta olikin sitten mukava käydä tärväämässä loput rahat Jumboon. Tiistaina hurautettiin Ikean kautta kotia. Vaikka auto näytti jo ennestään täydeltä, niin hyvin mahtui kyytiin vielä kärryllinen kaikkea tarpeellista Ikeasta sekä yks tv-taso. Unskikin sai matkamuistoks pari pehmo-ötykkää. Hölmö, kun en ostanut enempää. Ihan kohtalaisen isoja ja vain kolme ekee kipaleelta, ei paljoa haittaa, jos on jo ens viikolla riekaleina.

Lisää kuvia reissusta tulee jälkijunassa, kunhan saan niitä valokuvaaja-roudari-koiranvahti Mitskulta, jolle kuuluu iso kiitos avusta ja matkaseurasta.

Joskus aikoinaan, kun näyttelykärpänen ei ollut vielä kunnolla rouskaissut taisin tuumata, että jos joskus juoksen ulkomailla näyttelyissä, niin minut saa ohjata hoitoon. Sitä piipaa-autoa odotellessa voi alkaa suunnitelemaan seuraavaa reissua