Pientä päivitystä pitkästä aikaa, vaikkakin samoja polkuja edelleen tallataan. Molempien kanssa alettiin taas treenailemaan agilityä vähän aktiivisemmin syksyllä. "Vanha" herra on löytänyt uuden vaihteen tai paremminkin ohjaaja on oppinut jotain vihdoin ja viimein . Waikkusella taas tuntuu olevan synnynäisiä lahjoja, mutta kaasuhanaa pitäisi saada vähän pienemmälle. Eikä se vauhdin hiljentyminen olisi haitaksi näyttelykehässäkään. Waikun kanssa ollaan käyty talven aikana muutamissa näyttelyissä, joista Jyväskylässä ja Kajaanissa askel vei PN-luokan voittoon asti. Kajaanissa Waikku oli myös ROP ja RYP-2, ja Jyväskylässä VSP velipojan ollessa ROP .

Jyväskylä 20.11.11 tuomarina Petru Muntean, ROP Varius Who Is My Daddy & VSP Varius What Ever

kuva: Sanni M

kuva: Sanni M

Tämä viikko ollaankin oltu Joensuun suunnalla. Pilkkutiimi on ollut aika rauhallinen, kun aamupäivästä ovat aina parisen tuntia ensin spurtanneet jäällä enimmät höyryt, ja sitten vähän lumihankikahlailua päälle. Ja Uunolle sattuu ja tapahtuu-listan jatkoksi yhdellä lenkillä ei huomannut kaatunutta puun runkoa lumen alta, ja suoraan päin runkoa, ja naamari edelle hankeen runkon toiselle puolelle. (joo, oli juossut jo pari kertaa sen yli ennen turpalentoa). Lenkin jälkeen vielä tuli vähän reippaampaa kulman takaa, ja riipas avonaiseen vaatekaapin oveen, mutta onneks ehti sen verran väistää, ettei ihan nessu edellä törmännyt.

Mutsi halus pilkuista "luontokuvan" lumisten oksien alla, ja pienellä lahjonnallahan nämä poseeraukset aina hoituu. Mutta sitten, kun tulee se palkan aika, niin meno on alla olevan näköistä

Kesä tuli ja meni. Lomat on lusittu, heinät paalissa, sienet kerätty ja muutamassa näyttelyssäkin on käväisty. Unski pyörähti kahdesti kehässä, ja Joensuusta poistui ROP-ruusukkeen kera. Waikkunen pisti astetta paremmaksi Kouvolassa ollen ROP ja RYP-3, ja mulla ei ollut edes kameraa mukana .  No joo, milloinka olisi...

Ehdin jo tuulettaa, että saatiin Unskista siisti kuva. Mutta tarkemmin tarkasteltuna eikö se näytä kieltä tuossakin kuvassa...

Kuva: Sanni Muurmäki

Viime viikonloppuna oltiin Joensuun suunnalla nauttimassa aurinkoisista päivistä. Waikkunen meinas kyllä revetä nahoistaan, kun pääsi veteen puljaamaan ensimmäistä kertaa lämpimillä keleillä. Välillä tongittiin rantaa, ja sitten juostiin haukahdellen pitkin rantavettä. Näin mentiin koko niemen kärki. Ne kohdat, missä jalat ei yltänyt pohjaan, ylitettiin tyylikkäästi uimalla. Waikun vedestä pois saaminen onkin sitten oma juttunsa.

Koiruudet jäi vielä täksi viikoksi nauttimaan mummolassa olostaan, tai no Unskihan vietti siellä laatuaikaa jo muutaman edellisen viikon Waikun juoksujen ajan.

Seuraavana pieni kuvasarja, kuinka vaikeaa voi ollakaan yhden "siistin" kuvan ottaminen koirasta ja kukasta. Unski siis oli tarkoitettu lähinnä kukan koon vertailukohteeksi

Kuva 1. Jes, mua kuvataan, laitetaan vähän ilmettä peliin

Kuva 2 Ai ei kelvannu, no mites ois näin

Kuva 3 Jos ei kelpaa, niin sit oon silmät kiinni

Kuva 4 Turha yrittää, en avaa silmiä

Kuva 5 No ota nyt se kuva, ettei tässä koko päivää tarvii istua

Pakko laittaa vielä yksi vanhempi kuva ilveilijästä. Ei tuo Waikkukaan paljoa huonommaksi jää, on vain jäänyt vähän kuvan laitaan.

Muuten kevät on sujunut arkisissa askareissa. Waikkusen kanssa ollaan käyty ahkerasti mätsäreissä harjoittelemassa, ja on sieltä sijoituksiakin irronnut, kertaalleen oltiin jopa BIS1. Siitä osa kiitos Mitskulle, joka kahden minuutin harjoittelun jälkeen hyppäs puikkoihin, kun mammanpoikakin sai punaisen nauhan. Unskin kanssa pitää pikkusen vielä harjoitella seisomista ennen oikeita kehiä, mutta eiköhän senkin kanssa selvitä taas Joensuun karkeloihin.

Kevättä ollaan odoteltu ihan kotoisten askareiden parissa. Helmikuussa Waikun eli Neiti Näpsän lonkat ja kyynärät kuvattiin, lonkat olikin hyvät eli A/A, mutta kyynärät 1/1. Neiti Näpsän kanssa murkkuvaihe on ollut vähän aaltoilevaa, mutta nyt näyttää taas murkkuilut vähän unohtuneen. Treenaamista on aika paljon vähennetty viime viikkoina, ja ainakin tällä hetkellä tämä tuntuu hyvältä ratkaisulta, mutta aika näyttää. Tänään käytiin mätsärissä vähän muistelemassa näyttelypuuhia, ja mukavastihan se menikin pientä kyykkäystä lukuun ottamatta tuomarin kopeloidessa häntää. Kuvakartanon sivuilta löytyy meistä pari ihan hyvää kuvaa tämän päivän mätsärikehästä, ja pari vähän vähemmän edustuskelpoista. Agilityssä mennään jo useamman esteen sarjojakin, mutta pääasiassa treenataan vielä ihan perusohjausliikkeitä sekä esteistä pussi on nyt työn alla ja viimeisenä odottaa yllätys, yllätys keinu... Toko on nyt ollut vähän kevyemmällä, mutta nyt pitäisi päästä eroon käsimerkeistä ja harjoitella liikkeitä. Tyypillisenä naisena Waikku on nyt laulamisen ja ulvomisen lisäksi alkanut juttelemaan, töiden jälkeen saa kuulla aina päivän juorut. Ensimmäisellä kerralla pokka petti totaalisesti, en tajua miten koirasta voi edes lähteä sellainen mouruamista muistuttava ääni

Unski puolestaan nauttii nykyisin leppoisasta elämästä, siitä on tullut vähän tuumailija, jolla ei tunnu olevan kiire mihinkään paitsi ruoka-ajasta ollaan edelleen tarkkoja. Mutta ihan sohvaperunana ei kuitenkaan olla oltu. Agilityssä neljän vuoden tahkoamisen jälkeen maltetaan odottaa ensimmäisen esteen takana, ja sehän onkin helpottanut kummasti loppu radan suorittamista. Unskin kevät ei kuitenkaan ole mennyt ihan niin aurinkoisesti. Ensin Waikku tempas narulelun solmupäällä Unskia suoraan silmään, ja sitten perään selviteltiin tajuttomuuskohtauksen syytä. Varsinaista syytä tajuttomuuskohtaukselle ei löydetty, mutta eläinlääkärissä mitattuna Uunon syke oli aivan alarajalla eli kotona ollessa syke on alle suositusten. Eläinlääkärin mukaan siitä ei kuitenkaan sen enempää kannata huolestua, kun kyseessä on treenattu/liikutettu koira ja veriarvot oli kohdallaan. Eli toistaiseksi jatketaan elämää ihan normaalisti.

Maaliskuussa etenkin lomalla sai nauttia aurinkoisista päivistä, ja tulikin käytyä jäällä kävelemässä useampaan otteeseen. Ulkona reippailun jälkeen onkin sitten vähän raukea olo, onneksi sopu sijan antaa. Ja "mummolassahan" on aina vähän eri vapaudet....

Meijän tirppa viettää tänään jo 1-vee synttäreitään. Päivää on juhlistettu agilityn, makkarakakun ja herkkuluiden kera. Agilityn ja tokon puolella menee  ihan mukavasti. Tokossa päästiin jatkoryhmään , ensi viikolla sitten ensimmäistä kertaa uudessa ryhmässä, saa nähdä miten meidän käy. Viime agilityharkoissa  puolestaan tuli taas todistettua Waikkusen työmoraali, ensin A-esteen kontakti kerralla haltuun ja sitten "irtoamisharjoituksessa" neljän läpijuostavan aitasarjan kahden viimeisen esteen välissä toinen koirakko tuli vahingossa melkein Waikun juoksuradalle, kohdalla vauhtiaan hidastamatta neiti vain haukahti kerran ja syöksyi viimeisen aidan takana olevan "saaliin" kimppuun.  Nämä on niitä pieniä juttuja, jotka aina lämmittää mieltä.